Puutarhan aika -näyttely tarkastelee puutarhaa ihmisen ja kasvien kohtaamisen näyttämönä, jossa lajienväliset riippuvuussuhteet ja elämän kiertokulku vuodenaikojen vaihtuessa ja vuosien vieriessä tulevat konkreettisesti näkyviksi. Puutarha on paljon käytetty ja monella tavalla aukeava metafora. Aika puolestaan asettaa elämälle rajat – ja juuri rajallisuus tekee elämästä erityisen arvokasta.
Puutarhan aika -näyttelyn kasvikuvat ovat kuvankäsittelyohjelmalla useammista valokuvista rakennettuja komposiittikuvia, eikä niiden esittämä todellisuus ole dokumentaarista vaan kulttuurista ja kysyvää. Näyttelyn teosten materiaalinen tekniikka on kuvansiirto vanerille. Tällä tekniikalla digitaalisesta, toistettavasta kuvasta tulee jokaisen virheen ja repeämän myötä ainutlaatuinen, uniikki teos. Puupohjainen materiaali mahdollistaa teosten olemassaolon kuten puut luonnossa, puistoissa ja puutarhoissa lukemattomien eliöiden elämän. Mikään elollinen ei selviä läpi elämän sairastumatta, kärsimättä, ehjänä ja virheettömänä, ei kasvi eikä ihminen. Elämän mittaan syntyneet haavat ja repeämät voi kuitenkin nähdä lempeässä valossa. Jokainen on hyvä sellaisena kuin on, kaikkine haavoineen, arpineen ja virheineen.