Näyttelymme kostuu seitsemästä valokuvaopiskelijan sekä yhden opettajan töistä. Kaikilla on omat tyylinsä, lähestymistapansa sekä tavoitteensa.
Antiikin Kreikassa valkoinen valo koettiin puhtaana, valon perusmuotona. Värit edustivat vääristymää valon perusmuodosta. Newton, paljon myöhemmin, oivalsi että valkoinen valo voidaan prisman avulla hajoittaa spektrin eri väreihin. Värien summasta muodostuu puhdas valkoinen valo, ilman arvottamista, vain toteamalla. Samaan aikaan tiedettiin, että valo aina hakeutuu lyhimmälle reitille kahden pisteen välillä. Valo karkaa ja etenee hurjaa vauhtia ja nykyään ymmärrettään, että aika ja valon nopeus on yhteydessä toisiinsa.
Valokuva pysäyttää ajan, paikan ja muiston. Valokuva luo myös kuvalle uuden ympäristön, välillä myös uuden tarinan. Katsomalla valokuvaa voimme matkustaa ajassa taaksepäin. Voimme myös pysähtyä ja vain kokea valokuvan tässä ja nyt. Syventymällä valokuvaan pystymme samalla myös uneksia itsemme tulevaisuuteen.
Kamera pystyy vangitsemaan, mutta valokuvaaja taas kertoo ja tulkitsee. Me valokuvaajat ja valokuvataiteilijat näytämme, kerromme, tulkitsemme ja joskus myös annamme kuvan kertoa tarinansa ihan itse, ilman arvottamista, samalla tavalla kun Newton, joka oivalsi, että värit ovat valon osia.
-Lars Rebers, yliopettaja
Näyttelyssä mukana:
Emppu Engman
Ellen Wiklund
Sofie Kåll
Benjamin Nordberg
Dennis Renlund
Erika Strand
Milena Paile
Lars Rebers